Verovapaa sairauskuluvakuutus

Artikkeli kirjoitettu syyskuussa 2013.

Työnantajan työntekijöilleen ottama sairauskuluvakuutus voi olla verovapaa henkilökuntaetu tiettyjen edellytysten täyttyessä. Tuloverolain 69 §:n mukaan veronalaiseksi tuloksi ei katsota koko henkilökunnan tai eläkkeellä olevien työnantajalta saamaa tavanomaista ja kohtuullista etua työnantajan järjestämästä terveydenhuollosta.

Myös sairauskuluvakuutuksen avulla järjestettyä terveydenhoitoa voidaan pitää verovapaana etuna. Sairauskuluvakuutuksen verovapaus voi toteutua seuraavien edellytysten täytyttyä.

Koko henkilökunta:

Vakuutus tulee olla koko henkilökunnan käytettävissä samantasoisena. Pieniä rajauksia on mahdollista tehdä objektiivisin perustein. Työnantaja voi rajata vakuutuksen ulkopuolelle esimerkiksi koeajalla tai sijaisena toimivat työntekijät. Sen sijaan esimerkiksi yksistään yhtiön johtoryhmälle otettua vakuutusta ei voida pitää verovapaana etuna.

Jos joku työntekijä ei halua vakuutusta tai jos vakuutusyhtiö ei myönnä työntekijälle vakuutusta terveydentilasta johtuvien syiden takia, tämä ei ole este etteikö vakuutusta voitaisi pitää muiden työntekijöiden verovapaana etuna. Tärkeää on, että kaikille työntekijöille on tarjottu mahdollisuus päästä vakuutuksen piiriin.

On kuitenkin hyvä huomata, että työnantaja ei voi korvata työntekijälle rahallista korvausta siitä, että hän ei pääse mukaan vakuutukseen eikä muutoinkaan vakuutus saa korvata rahapalkkaa. Jos näin menetellään, vakuutusmaksu katsotaan kaikille työntekijöille veronalaiseksi palkaksi.

Työnantajalta saatu:

Vakuutus tulee olla työnantajan ottama. Se ei kuitenkaan vielä yksistään riitä, vaan vakuutusta koskevat ohjeet ja säännöt on kirjattava lisäksi myös työterveyshuoltoa koskeviin ohjeisiin.

Tavanomaisuus:

Tavanomaisuudella tarkoitetaan normaaleja terveyden- ja sairaanhoidon kustannuksia. Ne voivat olla yleis- että erikoislääkäritasoisen työterveyshuollon kustannuksia. Tavanomaisista hoitokuluista ei ole olemassa tyhjentävää luetteloa ja arvio vakuutuksen kattavuuden tavanomaisuudesta tehdään vakuutuskohtaisesti.

Oikeuskäytännössä vakuutuksen perusteella korvattaviksi tavanomaisiksi kustannuksiksi on katsottu muun muassa leikkauskustannukset, sairaalan päivähoitomaksut, tavanomainen hammashuolto, ennaltaehkäisevä työterveyshuolto ja fysikaalisen hoidon kustannuksia. Myös sairauden hoitoon ja sairauden ehkäisyyn liittyviä lääkekustannuksia voidaan pitää tavanomaisina vakuutuksen piiriin kuuluvina korvauksina.

Verotuskäytännössä tavanomaisena hoitona ei pidetä raskauden tai synnytyksen hoidosta tai tutkimuksista aiheutuvia kustannuksia. Verovapaaksi ei ole hyväksytty myöskään kauneushoidosta ja vastaavien plastiikkakirurgisten toimenpiteiden kustannuksia.

Kohtuullisuus:

Verohallinto on 21.11.2011 antanut ohjeen työnantajan ottaman sairaanhoitovakuutuksen verotuksesta (diaarinumero 555/32/2011). Ohjeen mukaan arvio kohtuullisuudesta tehdään vakuutuksesta korvattavien kulujen sekä vakuutusmaksun määrän perusteella.

Verohallinnon linjauksen mukaan vakuutusta ei ole pidettävä veronalaisena etuna, jos vakuutuksen perusteella maksettava enimmäiskorvaus on enintään 10.000 euroa yksittäistä sairaustapausta tai tapaturmaa kohden. Verohallinnon ohjeen mukaan vakuutuksen perusteella sairauskulujen enimmäiskorvaus yhteensä voi olla tätä suurempi, kunhan yksittäisen hoidon kustannus ei ylitä edellä mainittua määrää.

Vakuutusmaksun kohtuullisuuden määrä arvioidaan henkilöiden keskimääräisen vakuutusmaksun perusteella. Se, mikä on hyväksyttävä vakuutusmaksun suuruus, on tällä hetkellä hieman epäselvää.

Korkein hallinto-oikeus katsoi vuonna 2011 antamassaan päätöksessä, että 273 euron arvoinen sairauskuluvakuutuksen keskimääräinen vuosimaksu oli kohtuullinen (KHO 2011:27). Tämän perusteella Verohallinto määritteli ohjeessaan verovapaan vakuutusmaksun määräksi 400 euroa, joka vastasi työnantajan järjestämän liikunta- ja kulttuuritoiminnan verovapauden määrää.

Korkein hallinto-oikeus kuitenkin hyväksyi päätöksessään 2013:141, että 441,75 euron suuruista vakuutusmaksua voitiin pitää verovapaana etuna. Kyseisessä tapauksessa veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö vaati, että Verohallinnon ohjeen mukaisesti keskimäärin yli 400 euron arvoista vakuutusmaksua ei voida pitää työntekijän verovapaana etuna. KHO kuitenkin katsoi yksimielisesti, että keskimäärin jopa yli 400 euron suuruista vakuutusmaksua voitiin pitää kohtuullisina.

Mikä on vakuutuksen kohtuullisuuden määrä tämän jälkeen? Ei ainakaan 400 euroa. Toivottavaa olisi, että valtiovarainministeriö ottaisi asiaan kantaa säätämällä asiasta selkeämmän linjauksen. Tosin raja-arvot ovat monesti keinotekoisia ja niiden määriä pitäisi aina aika ajoin tarkistaa. Tämän johdosta voisi ollakin helpompaa, että kohtuullisuuden euromäärä poistuisi kokonaan ja ratkaisu tehtäisiin ainoastaan vakuutuksella katettavien hoitojen perusteella.

Ei se ainakaan valtiolta ole pois, jos työnantaja haluaa huolehtia entistä paremmin työntekijöiden työterveydenhuollosta.

   

© HR Ennakkoverokonsultointi Oy | Puh. 050 337 8399 | asiakaspalvelu@ennakkovero.fi | Y-tunnus 2474588-3