KHO 2014:161 - DBA-koulutus verovapaa etu

Artikkeli kirjoitettu marraskuussa 2014.

Korkein hallinto-oikeus antoi 4.11.2014 vuosikirjapäätöksen (KHO 2014:161) työnantajan toimitusjohtajalleen kustantaman Aalto-yliopiston DBA-koulutusohjelman (Doctor of Business Administration) veronalaisuudesta. Työnantajan katsottiin hankkineen koulutuksen liiketoimintaansa varten ja tämän takia työnantajan maksamia koulutuskustannuksia ei katsottu toimitusjohtajan veronalaiseksi eduksi.

Tapauksen taustaa

Kyseisessä tapauksessa henkilö oli toiminut pääomasijoitustoimintaa harjoittavan yhtiön toimitusjohtajana vuodesta 2008 lähtien. Yhtiö teki suoria sijoituksia kohdeyrityksiin ja pyrki kehittämään kohdeyritysten liiketoimintaa pitkällä tähtäimellä. Ennen tätä hänellä oli yli 20 vuoden kokemus johtotehtävissä teollisuusyrityksissä. Hän oli koulutukseltaan kauppatieteiden maisteri.

Toimitusjohtaja oli sopinut yhtiön kanssa osallistumisesta DBA-ohjelmaan työnantajan aloitteesta. Työnantaja sitoutui maksamaan keskinäisellä sopimuksella koulutuksesta aiheutuneet kustannukset (hakemusmaksu 1.500 euroa ja vuosimaksu 29.000 euroa + alv). Koulutuksen kesto oli 3-6 vuotta.

DBA-ohjelma on kansainvälisesti tunnustettu koulutusohjelma, joka on tarkoitettu erittäin kokeneille johtajille. MBA-ohjelmien tavoin se ei kuulu suomalaiseen tutkintojärjestelmään, eikä ohjelmassa suoriteta tohtorin tutkintoa eikä ohjelmasta saa tohtorin arvonimeä.

Järjestelyn päätavoitteena oli, että yhtiö saa koulutusohjelmasta syntyvän tietotaidon yhtiön liiketoiminnan käyttöön ja hyödyksi. Toimitusjohtajan lopputyönään laatiman tutkimuksen tuloksia oli tarkoitus hyödyntää yhtiön harjoittamassa pääomasijoitustoiminnassa.

Tämän johdosta toimitusjohtaja sitoutettiin yhtiön palvelukseen koulutusohjelman ajaksi. Mikäli toimitusjohtaja irtisanoo työsopimuksen yhtiöstä riippumattomista syistä, yhtiön maksuvelvollisuus koulutuskustannuksista päättyy ja toimitusjohtaja on velvollinen korvaamaan yhtiön maksamat koulutuskustannukset kahden irtisanoutumista edeltävän vuoden ajalta.

Asian ratkaisu

Asiassa oli haettu keskusverolautakunnalta ennakkoratkaisua koulutuskustannusten veronalaisuudesta. KVL katsoi, että tästä ei synny toimitusjohtajalle veronalaista etua. Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö valitti ratkaisusta korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Keskeisenä perusteena valituksessa oli koulutuksen kallis hinta ja se, että veronsaajien oikeudenvalvontayksikön mukaan koulutusta ei oltu järjestetty työnantajan intressissä.

Korkein hallinto-oikeus ei muuttanut KVL:n antamaa ratkaisua. Päätöksen perusteluissa KHO muun muassa katsoi, että nyt kysymyksessä olevassa tapauksessa, kun otetaan huomioon työnantajayrityksen toimiala, A:n asema yrityksessä ja koulutuksen sisällöstä annettu selvitys, A:n osallistumisen koulutusohjelmaan on katsottava tapahtuvan työnantajan edun vuoksi.

Päätös ei ollut yksimielinen (äänestys 5-1). Erimieltä ollut KHO:n jäsen katsoi, että veronsaajien oikeudenvalvontayksikön tekemän valituksen mukaan koulutuksesta maksetut maksut tulisi katsoa kokonaan työntekijän veronalaiseksi tuloksi.

Korkein hallinto-oikeus on aikaisemmassa päätöksessään KHO 2014:88 katsonut, että Executive MBA -koulutusohjelman kustannukset eivät ole koulutusohjelmaan osallistuvan henkilön itse maksamina henkilön tuloverotuksessa vähennyskelpoisia. Työnantajan maksaessa kustannukset kysymys on siitä, katsotaanko koulutus hankituksi työnantajan liiketoimintaa varten vai onko tarkoituksena antaa henkilölle palkkaan rinnastettava etuus. Asian luonteesta johtuen kysymystä on arvioitava tapauskohtaisesti.

Verohallinnon ohje

Verohallinto antoi 25.11.2014 päivitetyn ohjeen työnantajan kustantaman koulutuksen verotuksesta. Ohjetta on päivitetty edellä esitettyjen korkeimman hallinto-oikeuden antamien ratkaisujen perusteella.

Uutena asiana uudessa ohjeessa on tuotu esiin, että veronalaisuutta arvioitaessa pitää selvittää, katsotaanko koulutus hankituksi työnantajan liiketoimintaa varten vai onko tarkoituksena antaa työntekijälle palkkaan rinnastettava etuus. Asian luonteesta johtuen tätä kysymystä on arvioitava tapauskohtaisesti.

Uutena asiana uudessa ohjeessa on tuotu myös esiin, että jos työntekijä tai hänen lähipiiriinsä kuuluva henkilö on työnantajayrityksen osakas, koulutuksen verovapautta ratkaistaessa on lisäksi kiinnitettävä huomiota siihen, onko koulutus kustannettu työnantajan edun vuoksi vai osakkuusaseman perusteella. Koulutus voi olla verovapaata osakkuusasemasta huolimatta, jos se on tapahtunut työnantajan edun vuoksi (KHO 1981-II-557).

Oikeuskäytännössä koulutuskustannusten verotusta on arvioitu toisaalta työnantajan maksamien kustannusten veronalaisuuden näkökulmasta että työntekijän itsensä maksamien koulutusmenojen vähennyskelpoisuuden kannalta. Jos koulutuskustannukset ovat vähennyskelpoisia työntekijän itsensä maksamina, niistä ei yleensä synny työnantajan maksamina palkan luonteista etua. Jos taas työntekijän maksamat koulutuskustannukset on katsottu vähennyskelvottomiksi elantomenoiksi, syntyy niiden korvaamisesta lähtökohtaisesti veronalainen etu. Uutena asiana uudessa ohjeessa on tuotu esiin, että työnantajan kustantama koulutus voi tapauskohtaisesti olla työntekijälle verovapaa, vaikka samat koulutusmenot olisivat työntekijän itsensä maksamina vähennyskelvottomia.

Mikäli olette maksamassa työntekijän koulutuskustannuksia, ennen kustannusten maksamista kannattaa tutustua uuteen ohjeeseen. Jos tarvitsette apua veronalaisuuden selvittämisessä, autamme mielellämme asian selvittämisessä.

 

 

 

   

© HR Ennakkoverokonsultointi Oy | Puh. 050 337 8399 | asiakaspalvelu@ennakkovero.fi | Y-tunnus 2474588-3